Journal
Kalevala Training Centerin rakennusprojekti
Kalevala Korun rahoituksella on keväällä 2020 perustettu Kalevala Training Center -hanke, joka avaa nuorille naisille tien ammattiin ja itsenäiseen toimeentuloon pienessä Makongenin kylässä Keniassa. Kalevala Training Center -toimintaa johtaa Keniassa nuori suomalainen Viola Wallenius yhdessä paikallisen tiimin kanssa. Wallenius kirjoittaa nyt blogissamme ensimmäistä kertaa – tervetuloa uppoutumaan Kalevala Training Centerin rakennusvaiheeseen.
Aloitimme Kalevala Training Centerin rakentamisen heti huhtikuun ensimmäisellä viikolla. Sadekausi oli juuri alkanut ja sää oli kostean kuuma. Olimme raivanneet aluetta hiljalleen koko alkuvuoden, joten pääsimme aloittamaan tasaiselta alustalta. Mlisho, meidän päärakennusmestarimme, oli toimittanut meille jo etukäteen listat tarvittavista materiaaleista, jotta saimme tilaukset ajoissa hoidettua. Vanhasta merenpohjasta louhittuja korallitiiliä, hiekkaa, soraa, sementtiä ja metalleja. Hetkessä pihamaa ja varasto oli täynnä materiaaleja.
Ensimmäisten päivien työt rakennuksen perustusten kanssa sujuivat vauhdilla. Kaikki työt tehtiin käsin alusta loppuun. Hiekka kärrättiin kottikärryillä, sementti sekoitettiin lapiolla ja vesi nostettiin sangon ja narun avulla kaivosta. Paikalliset rakennusmiehet työskentelivät yhdessä paikallisten nuorten apulaisten kanssa. Kokonaisuudessaan työmaa työllisti lopulta 86 paikallista erikoisosaajaa, artesaania tai nuorta apumiestä tai -naista. Koko rakennusvaiheen ajan, työmaalla oli hyvä yhteishenki ja motivoitunut työilmapiiri.
Koska kylässämme ei ole lainkaan viemäriverkostoa, viemäröintijärjestelmä piti kehittää itse alusta alkaen. Kaivoimme maahan kahdeksan metriä syvän kuopan, johon rakensimme tyhjennettävän jätetankin, jonne wc-jätteet voidaan kerätä.
Kylän naiset ottivat työkseen vedenkannon ja aamiaisen, sekä lounaan valmistuksen. Aamuisin syötiin chapatia ja papuja. Lounaalla usein maissijauhoista keitettyä ugalia ja vihanneksia tai soppaa. Ateriahetkistä syntyi mukava tapa irrottautua työstä ja vaihtaa kuulumisia. Kuumimpina työpäivinä järjestimme työmiesten lounaalle yllätykseksi kookoksia tai jääkylmää limsaa.
Muutamassa viikossa, rakennuksen seinät nousivat ja koko alueen ilme muuttui. Ohikulkijat pysähtelivät ihmettelemään, että mistä tämä valtava uusi rakennus oli ilmestynyt ja mikä siitä on tulossa? Saimme ylpeinä kertoa pian avattavasta tyttöjen koulutuskeskuksesta. Sanoma levisi pian ympäri kylää ja opiskelumahdollisuuksista kiinnostuneita tyttöjä ja nuoria naisia alkoi saapua kyselemään lisätietoja koulutuksista.
Rakennuksen kattotyöt ottivat enemmän aikaa ja peltiä, kun osasimme aavistaa. Rakennuksen koko yllätti ja myös puumateriaalia tarvittiin paljon. Ketterät kattomiehet sujahtivat sujuvasti kattopuulta toiselle, ja naulasivat kookospalmusta sahattuja tukipuita ja peltilevyjä paikoilleen. Itseäni huimasi jo maasta katsellessa pelkkä ajatuskin.
Puusepät ottivat vastuulleen ikkunoiden, ovenkarmien ja ovien teon. Kylän puusepät ovat oman alansa taitelijoita ja artesaaneja. He muunsivat kokonaiset puut oviksi, ikkunankarmeiksi ja kalusteiksi. Kaikki työt tehtiin käsin mittojen mukaan. Mr. Chulo, meidän pääpuuseppämme, on oikea monitoimimies, jonka käsissä syntyivät niin tuolit, pöydät, kaapit ja pyörälliset tv-näyttö telineet kuin ompelijan luokan kaavanpiirto pöydätkin.
Rakennukset maalausprosessi osoittautui yllättäväksi haasteeksi. Oikeiden värisävyjen löytäminen tuotti vaikeuksia, eikä maalien värisävyt pitäneet kuivuessaan paikkaansa. Osa maaleista oli huonolaatuisia ja osa vaihtoi väriään tai jäi läikikkääksi kuivuessaan. Lopulta useiden epäonnistuneiden maalihankintojen jälkeen, päätimme sekoittaa värit käsin. Lopputuloksena täysin uniikit sävyt, joita ei varmasti löydy lähiseudulta.
Viimeiset viikot olivat maratonin kiivain loppukiri, jonka aikana kasattiin kaikki yhteen. Rakennuksen viimeistelyn, lattian laatoituksen, seinien maalaustöiden ja huonekalujen lakkauksen jälkeen, pääsimme viimein laittamaan huonekalut ja opetustarvikkeet ja -välineet luokkahuoneisiin. Tuntui epätodelliselta viimein nähdä, miten kuukausien työ kasaantui yhteen. Yhtäkkiä meidän työmaamme ei ollutkaan enää vain työmaa, vaan valmis koulutuskeskus, joka odotti nyt opiskelijoita saapuvaksi.
146 työpäivää myöhemmin, Kalevala Training Center oli valmis avattavaksi. Oli aika siirtyä projektin seuraavaan vaiheeseen ja toivottaa opiskelijat tervetulleiksi. Tästä lisää myöhemmin!
Seuraa Kalevala Journalista Kalevala Training Centerin arkea ja edistysaskelia – voit nähdä, kuinka suomalainen koru tuottaa tänä päivänä paitsi iloa ja hyvää mieltä kantajalleen, myös konkreettista hyvää tuhansien kilometrien päässä pienessä kenialaiskylässä.
Lue Kalevala Training Centerin ensimmäisistä valmistujaisista.
Artikkelin kirjoittaja: Viola Wallenius, Makongen, Kenia
